Rätistä asiaa, eli näppärä viinigadget

Kirkas lasi, parempi viini. Mielestä puhumattakaan.

Kävimme Helsingin Decanter-shopissa täydentämässä viinilasivarustustamme. Viini-messuilta tutut maistelulasit, Riedelin perus-Ouverturet, ovat  näppäriä ja varmoja joka paikan laseja, jotka kenties juuri siitä syystä tuppaavat silloin tällöin tippua tai kolahtaa esimerkiksi astianpesukoneessa. Puodin ystävällinen emäntä antoi meille lasiostostemme kaupanpäällisiksi saman lasifirman mikrokuituliinan kokeiltavaksi. Se on kuulemma varta vasten tehty lasinkiillotusta varten. Humpuukia tai ei, mutta sitähän oli kokeiltava.

Täytyy myöntää, että räteillä on eroja. Olemme aikaisemmin kokeilleet Clas Ohlsonin halpoja mikrokuituliinoja, jotka paitsi koppuroituivat, myös jättivät kirkkaiksi toivottuihin pintoihin tuhruisia raitoja. Ne päätyivätkin nopeasti jääkaapin ja liesitason pyyhkimiseen. Viinilasien kiillotukseen tarkoitettu erikoisrätti sen sijaan teki mitä lupasi, eli miedolla saippualla suoritetun kevyen pesun jälkeen kuivasi ja kiillotti ne kristallin kirkkaiksi. Vaikka käsin tiskaamisen ei olettaisi kuuluvan kenenkään mielipuuhiin, niin tämän rätin saavuttua eivät herkät lasit ole Vispiläkaupassa konemyllytykseen enää päätyneet.

Tärkein ohje viinilasin kuivaamiseen ja kiillottamiseen on, että lasia ei saa koskaan pyörittää kannasta kiinni pitäen. Kuivausrätti onkin tarpeeksi suuri, jotta sitä voi tunkea tarpeeksi paljon lasin sisään ja sitä riittää silti lasin ympärille, jotta kuppia voi hellästi pyöritellä kämmentä vasten. Kuulostaa perin epämiehekkäältä ja pikkusormi pystymäiseltä hifistelyltä, mutta lopputulos on palkitseva ja uutta viinikaatoa sisäänsä suorastaan kutsuva. Suosittelemme.

Tuotteen virallinen tuoteseloste on kaikessa liinamaisuudessaan tällainen:

Riedel mikrokuituliina on suunniteltu lasien puhdistukseen, kiillotukseen ja huoltamiseen. Liinalla on erinomainen imukyky, eikä se jätä lainkaan nukkaa laseihin. Liina helpottaa lasien huoltoa tehden niistä säihkyvän kirkkaat. Liinaa voi käyttää myös esimerkiksi ikkunoiden, peilien ja silmälasien kiillotukseen. Konepesu 60 astetta, viinitahrojen poistoon liinaa kannattaa keittää.  Hinta: 24,90 €

Vicarage Lane: hyviä uutisia Uudesta-Seelannista!

Karviaista, hikeä ja (ilon)kyyneleitä.

Vispiläkauppiaat saivat mielenkiintoisen kutsun viinimaahantuojan edustajalta: hän kutsuisi uusi-seelantilaisen viinintekijäpariskunnan, itsensä ja kyseisten viinien tuotepäällikön Pieneen Vispiläkauppaan illalliselle. Eihän tällaisesta kutsusta voinut kieltäytyä, sillä tiesimme, että ruoka olisi ainakin hyvää ja kyytipojaksi luvattiin riittävästi lempiviinejämme uudesta maailmasta. Marlborough'n alueen Sauvignon Blanc on kuulunut Vispiläkaupan vakiovarusteisiin blogimme perustamisesta lähtien ja viime aikoina myös samojen kylien Pinot Noirit ovat löytäneet paikkansa laseistamme.

Kylään olisi siis kunnia saada Vicarage Lanen viinintekijäpariskunta, Suomesta pelkkää hyvää ajattelevat ja puhuvat uusiseelantilaiset John Kennard ja Satu Lappalainen legendaariselta sumujen lahdelta Cloudy Baysta. He saapuivat sikäläisten kesälomien alta emännän kotikulmille talvea viettämään. Matkallaan Pohjolan sydänmaille he pysähtyivät päiväksi Helsinkiin antamaan haastattelun Glorian Ruoka ja Viinille ja illallistamaan luonamme Pienessä Vispiläkaupassa.



Enologian lisäksi pruuvasimme tietenkin John Kennardin rallitaidot PlayStationin avulla, eikä nuoriso kuvia kumartanut. Voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä.



Vicarage Lanen tila sijaitsee Blenheimissa, Marlboroughin maailmankuulun viinialueen sydämessä, kuuluisan sumuisen lahden poukamassa. Blenheim on yksi Uuden Seelannin aurinkoisimmista kaupungeista ja Kennard-Lappalaisten lähes 8 hehtaarin suuruiset, pääosin Sauvignon Blancia kasvavat tilukset sijaitsevat aivan sen kaikista tunnetuimman Cloudy Bay -tilan naapurissa. Tilan nimi juontaa juurensa perin hauskaan sattumaan: John-isäntä oli viinintekijäuransa alkumetreillä käymässä Lontoossa ja joutui puhelimitse ohjeistamaan kotopuolessa olevaa lakimiestä, joka oli jättämässä sisään yhtiön perustamispapereita. Lakimiehen tiedustellessa perustettavalle yhtiölle annettavaa nimeä, vilkaisi John kämpän ikkunasta ulos ja huomasi talon seinässä kivalta kuulostavan kadunnimen. Itä-Lontoolaisen lähiön lisäksi myös yhdeltä maailman arvostetuimmalta viinialueelta löytyy nyt Vicarage Lane. Tilan päätuote on Sauvignon Blanc, jonka rypäleitä kasvaa sadosta riippuen vajaat 100 tonnia vuodessa. Siitä saadaan 75-80.000 litraa valmista viiniä, josta merkittävä osa viedään/tuodaan Suomeen. Sauvignon Blancin lisäksi tila tuottaa myös Pinot Noiria ja Rieslingiä. John Kennard on viinin lisäksi mestari myös rallissa, sillä hän toimii kartanlukijana kansainvälisellä WRC-tasolla. Kuluvan rallikauden aloittaneessa Ruotsin rallissa John tuli kuskinsa Hayden Paddenin kanssa Super2000-luokassa neljänneksi.



Skagen Jesus Morientes



Alkuruoksi nautimme kutsun esittäjän, Suomen mukaansatempaavimpiin alkoholialan ammattilaisiin kuuluvan Heikki Hilpelän itse leipomaa saaristolaislimppua tymäkän valkosipulisen katkarapu-skagenin kera. Perinteinen herkku toimi erinomaisena makuparina Vicarage Lanen 2010-vuosikerran Rieslingille (14,99 €), joka oli riittävän “off dry” ja mausteinen tukeakseen katkisleipää. Riesling on hunajainen ja sen hapokas kukkeus kantaa pitkään. Annoimme hyväksi havaitulle viinille vielä lisähaasteen jatkamalla sen kanssa toisen pitkät perinteet omaavan alkuruoan, eli suppilovahverokeiton ja virolaisten seenepirukaiden läpi. Hyvin toimi viini niillekin ja koko porukka ihastui makujen yhdistelmiin. Sumuisella lahdella ei viinintekijätkään kuulemma saa saaristolaisleipää ja suppiscappucinoa viiniensä verrokiksi, joten tulikoe Vicarage Lanen kaukomaiden päämarkkina-alueella oli tervetullut. Voimme lämpimästi suositella tätä Rieslingiä mausteisten kala-, äyriäis- ja kasvisruokien seuraan.



Wokkipannu, dim sum -kori, foliota, sokeria ja leppää. Muista irrottaa palohälyttimestä patteri savustuksen ajaksi..

Sumuisen lahden vieraille savustimme pääruoaksi nieriää, joka sai kaverikseen kutunjuustoa ja punajuurilättysiä. Kokonaisuus ei ruokana liene yllätys kenellekään Sauvignon Blancin ystävälle, mutta antoi meille sen sijaan erinomaisen verrokin viinille. Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc 2011 (11,99 €) on tuoksultaan hyökkäävän aromikas ja onnistui yllättämään vispiläkauppiaat. Vispel joutui pariin otteeseen vaivihkaa tarkistamaan, ettei oma dödö olisi pettänyt, sillä lasista puski karviaisen, mustaherukan ja vihreän omenan kaverina tymäkkä toimistohiki. Se ei onneksi seurannut viinin makuun saakka, joka on kuiva, terhakan hapokas ja reilun hedelmäinen. Viinintekijä-John kertoi, että on hakenut tuoksuun tätä kaikista parhaisiin Sauvignon Blanceihin kuuluvaa ominaishikeä jo pitkään ja uuden vuosikertansa kanssa siinä vihdoin onnistunut: “You need sweat to win competitions!” Peukut pystyyn, viini ainakin on hyvää.
Testasimme pääruoan kanssa myös Vicarage Lane Canterbury Pinot Noir 2009 (14,99 €), jolle savunieriä, vuohenjuusto ja punajuurilettuset olisivat riittävän rotevaa purtavaa. Eteläisen saaren keskivaiheilla kasvanut viini on tuoksultaan kirsikkainen, mutta siitä puuttuivat odottamamme selkeät ominaispiirteet, kuten maa, syksyn tippuneet tammilehdet ja voimakkaat marjat. Olimme aiemmin ihastuneet saman viinin mielestämme erinomaiseen 2008-vuosikertaan, johon verratuna tämä uusi oli valitettavasti lievä pettymys. Hinta-laatu -suhteeltaan ollaan edelleen voiton puolella. Pääruoan viiniparin voittajaksi nousi kuitenkin aromaattinen Sauvignon Blanc.

Vicarage Lanen viineistä voi lukea lisää viinitalon kotisivuilta ja Sadun ja Johnin kuulumisia voi seurata myös Vicarage Lanen Facebook-ryhmässä. Siellä kerrottiin esimerkiksi juuri etiketöidyistä Vicarage Lanen kuplivista kuohareista, jotka lastataan kohta kohti Suomea. Seuraavia testauksia siis odotellessa..

Kevyesti savustettu nieriä, punajuuriletut, punajuurichipsit sekä nokare vuohenjuustoa

Saimme Pieneen Vispiläkauppaan kunniavieraiksi uusia uusiseelantilaisia ystäviä, joten harjoittelimme etukäteen rentoa ruokapöytäjutustelua. Kolmannen luokan englanninkirja neuvoi hyviä keskustelunavauksia: ”What is your favourite food?”. Eli lempiruoka… sehän on tietenkin pinaattiletut! ”My favourite food is painat pläts!”

Lisäksi pohdimme millaiset suomalais- ja viroalaismaut voisivat sopia Uuden-Seelannin upeiden viinien seuraksi sekä herättää lämpimiä ruokamuistoja suomalaisessa, joka on asunut pitkään ulkomailla. Päädyimme tarjoamaan suppilovahverokeittoa Myllyniemen kotimetsän sienistä virolaisten sienipiirakoiden kanssa, kevyesti savustettua nieriää ja punajuurilettuja vuohenjuuston ja punajuuri chipsien kanssa sekä jälkkäriksi tyrnimarja creme brule.

Yleensä olemme savustaneet kalat perinteisesti pöntössä grillin päällä, mutta nyt kokeilimme savustusta kerrostalo-olosuhteissa wokkipannussa. Kala kypsyi yllättävän nopeasti eikä asuntommekaan savustunut liikaa, kun pidimme liesituulettimen koko ajan päällä. Kalasta ei tullut liian voimakkaan savuista tai kuivaa, kuten monesti valmiiksi savustettu kala on, vaan se jäi täydellisen pehmeäksi, kosteaksi ja juuri sopivan punervaksi keskeltä.

Kevyesti savustettu nieriä
800 g nahallista nieriäfilettä
merisuolaa
noin 1 rkl sokeria
kourallinen savustuslastuja
valkopippuria

Nieriäfileen pintaan hierotaan vähän suolaa. Wokkipannun pohja vuorataan foliolla, jonka päälle laitetaan kourallinen savustuslastuja. Lastujen joukkoon laitetaan ruokalusikallinen sokeria. Kala asetellaan ritilälle, joka laitetaan wokkiin ja lopuksi laitetaan kansi tiukasti päälle. Wokki laitetaan kuumalle levylle ja annetaan savun kehittyä ja kypsyttää kala. Nieriä kypsyy fileen paksuudesta riippuen noin 15­-20 minuutissa kypsäksi. Fileen voi jättää keskeltä mehevän punaiseksi. Maustetaan valkopippurilla.

Punajuuriletut
1 peruna
4 punajuurta
1 kanamuna
2 rkl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

Punajuuret keitetään kypsäksi etikalla maustetussa vedessä. Myös peruna keitetään kypsäksi. Kypsät punajuuret ja peruna kuoritaan ja raastetaan karkeaksi raasteeksi. Kananmuna rikotaan kulhoon, vatkataan kevyesti ja sekoitetaan raasteen joukkoon. Lisätään vehnäjauhot ja sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Taikinasta paistetaan pieniä lettuja voissa molemmin puolin kauniin ruskeiksi ja rapeiksi. Letut voi myös paistaa etukäteen ja kuumentaa uunissa ennen tarjoilua.

Punajuuri-chipsit
punajuuri
1 dl ruokaöljyä
sormisuolaa

Punajuuresta höylätään ohuita siivuja perunankuorimaveitsellä. Öljy kuumennetaan pienessä pannussa 130 asteiseksi. Punajuurisiivuja friteerataan öljyssä, kunnes ne alkavat kypsyä ja käpertyä. Jotta punajuurista tulisi rapeita, öljyn täytyy pysyä koko ajan tasaisen kuumana. Kypsät punajuurilastut nostetaan talouspaperin päälle, ripotellaan päälle hieman sormisuolaa ja jätetään kuivumaan.

Annokseen lisäksi
Pehmeää vuohenjuustoa
Tuoretta timjamia

Herkullinen annos kootaan laittamalla lautasella pari punajuurilettua, pala nieriää ja päälle nokare vuohenjuustoa, pari chipsiä sekä muutama oksa timjamia.

Tyrnimarja creme brule

Tyrnimarja creme brule
3 rkl tyrnimarjahilloa tai tyrnimehua
2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
4 munankeltuaista
¼ dl sokeria

Pinnalle
1 dl ruokosokeria

Kerma kuumennetaan kiehuvaksi pienessä kattilassa ja maustetaan vaniljasokerilla ja tyrnihillolla. Kananmunan keltuaiset ja sokeri vatkataan vaahdoksi, johon lisätään ensin tipoittain ja sitten hieman suurempina lorauksina vähän jäähtynyttä kermaa. Massa jaetaan pieniin annosvuokiin, jotka laitetaan syvälle uunipellille. Pellille kaadetaan kuumaa vettä hauteeksi, jossa creme bruleet saavat kypsyä 120 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Valmis creme brule on hyytynyt, mutta vielä pehmeä sisältä.

Creme bruleiden annetaan jäähtyä ja laitetaan jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi. Ennen tarjoilua vanukkaiden päälle ripotellaan ruokosokeria, joka sulatetaan rapeaksi kerrokseksi ”tohottimella”. Tarjoillaan heti.