Vietimme joulun, uuden vuoden ja loppiaisen omatoimimatkaillen KwaZulu-Natalin maakunnassa Etelä-Afrikassa ja Swasimaassa. Uskollinen poni kuljetti meidät läpi Johannesburgin lähiöiden, pikkukaupunkien, maaseutukylien ja luonnonsuojelualueiden. Kokemuksemme Etelä-Afrikasta on mieleenpainuva, rikas ja ristiriitainen, niin luonnon, eläinten, ihmisten, kulttuurin ja ruuan suhteen. Viinit olivat yksimielisesti juuri sitä mitä Kapkaupungissa ja Garden routilla matkailleiden tuttavien kertomukset lupailivat: erinomaisia.
Ajoimme ensin Johannesburgista Sodwanabayhin, lähelle Mozambiquen rajaa. Sukelluskeskuksen ja leirintäalueen muut vieraat olivat paikallisia sukelluksesta ja kalastuksesta kiinnostuneita valkoisia. Lomanviettopaikkojen menut palvelivat heidän toiveitaan tarjoammalla grillattua lihaa, ranskalaisia perunoita, kanakoreja, mustekalarenkaita, burgereita ja pizzaa. Saint Lucian kuuluisin paikka oli Ocean Basket, joka oli erikoistunut leivitetyistä merenantimista ja ranskanperunoista koostuvia koreja.
Ajoimme ensin Johannesburgista Sodwanabayhin, lähelle Mozambiquen rajaa. Sukelluskeskuksen ja leirintäalueen muut vieraat olivat paikallisia sukelluksesta ja kalastuksesta kiinnostuneita valkoisia. Lomanviettopaikkojen menut palvelivat heidän toiveitaan tarjoammalla grillattua lihaa, ranskalaisia perunoita, kanakoreja, mustekalarenkaita, burgereita ja pizzaa. Saint Lucian kuuluisin paikka oli Ocean Basket, joka oli erikoistunut leivitetyistä merenantimista ja ranskanperunoista koostuvia koreja.
Matkan herkullisimmat illalliset olivat valtavat, mureat, mehukkaat pihvit, jotka grillasimme itse impaloiden tuijottaessa grillin hehkupiirin ulkopuolella. Safaritelttoihimme kuului täysin varusteltu kesäkeittiö sekä grilli. Ateriat nautittiin teltan terassilla öljylampun valossa hyenoiden ulvoessa täysikuuta. The Rump, butternut (bataatin makuinen kurpitsa, paikallisten peruna), linssisalaatti, ilmakuivattuun kinkkuun käärityt herkkusienet ja fetajuustolla kuorrutetut, grillatut ananakset huuhdeltiin alas mausteisen pinotagella. Jälkiruuaksi tietenkin grillattuja vaahtokarkkeja ja samppanjamenetelmällä tehtyä paikallista kuohuviiniä.
Afrikkalaista eksotiikkaa saimme maistella vasta Swasimaassa. Pieni ja sitkeä kuningaskunta oli vastustanut hollantilaisia buureja ja brittiläisiä valloittajia eikä kansaa oltu eroteltu kuin ympäröivässä naapurissa. Paikalliset ottivat ennakkoluulottomasti kontaktia suomalaisiin turisteihin. Lautasella oli maissipuuroa (meelien pap), kuivaa kanaa, jotain nokkosen makuista nurmikkomössöä, keitettyjä maapähkinöitä, kuiva pihvi ja kastiketta, joka maistui vihreälle teelle. Eksoottista, mutta ei yhtään parempaa kuin kanakorit tai burgerit.
Johannesburgissa söimme hyvissä ravintoloissa, mutta emme sielläkään löytäneet himoisemiamme gnu-pihvejä. Jännittävin asia oli varmaan kuivasta lihasta tehty mousse. Jännittävintä sen vuoksi, että kuivattua lihaa myydään karkkikaupassa Milkyway-patukoiden ja irtokarkkien rinnalla. Niille on myös omia kojuja isoilla ostareilla, supermarkettien valmispussitettujen tuotteiden valikoimasta puhumattakaan. Pelkältään kuivattu antiloopin liha maistuu liian voimakkaalta, mutta liotettuna, tehosekoitettuna ja tuorejuustoon sekoitettuna todella maukasta.
